Talviretkeilyä aloittelijalle

Tasan vuosi sitten kävimme Riisitunturin kansallispuistossa, Posion kunnassa. Satuin kuulemaan aktiiviulkoilevalta ystävältäni ennen joulua Riisin autiotuvasta, joka on helposti saavutettavissa oleva talviretkipaikka sellaisellekin, jolla ei metsäsuksia ole, tai järeitä talvivaellusvarusteita (ahkiota, talvitelttaa, keitinlaatikoita tms.). Riisitunturin kansallispuisto ja etenkin Riisitunturin autiotupa on hieno retkikohde valokuvaajalle tai muuten vaan ulkoilevalle/retkeilevälle, joka haluaa viipyä päivän-pari ja ihastella vaikka revontulia tunturimaisessa ympäristössä.

Riisitunturi yllätti minut monella tapaa. Talviset maisemat ja tykkylumiset kuuset yllättivät jo sen puolesta, etten ollut edellisvuotta aikaisemmin käynyt pohjoisissa maisemissa kaamosaikaan. Vaikka Riisitunturilla olikin selkeästi pimeämpää kuin eteläisessä Suomessa, päivisin valoa kuitenkin riitti auringon käydessä taivaalla noin kolmen tunnin ajan juuri vuodenvaihteen aikaan. Riisitunturin kansallispuistolle ominaista ovat kuusikkoiset vaarat ja tunturit, sekä puuton tunturihuippu, jolta avautuu näkymät kaakossa Kitkajärvelle ja lännessa kauniisiin vaaramaisemiin sekä Riisisuolle. Riisitunturi sijaitsee kohtalaisen lähellä Syötteen sekä Oulangan kansallispuistoja.

4. tammikuuta 2015, klo 14:50. Pimeää on.
Riisitunturin autiotupa 4. tammikuuta 2015, klo 14:50. Pimeää on.
Riisitunturin autiotupa metsänrajassa
Tupa metsänrajassa. Kuva seuraavana päivänä ”aamuvalon” kajossa.

Riisitunturin autiotupa sijaistee mukavan lähellä Riisitunturin lähtöpistettä, sillä etäisyyttä parkkipaikalta tuvalle on vain pari kilometriä. Tämä siirtymä oli helppo tehdä ensimmäisen talviretken testimielessäkin lumikenkä-ahkio-kombolla. Itse en ole vielä käynyt varsinaisella pidemmällä talvivaelluksellakaan, joten aloittelevan talvivaeltajan varusteillakin tämä oli nimenomaan loistomahdollisuus päästä puuttomaan, tykkylumiseen tunturimaisemaan vähin vaivoin. Tuvalta teimme sitten reippaita lumikenkäretkiä lähilaavuille ja Riisitunturin huipulle.

Aurinko kajastaa klo 9:50. Kuva otettu 5. tammikuuta 2015.
Aurinko kajastaa klo 9:50, 5. tammikuuta 2015. Yli-Kitka (järvi) pilkottaa taustalla.

Yövyimme autiotuvalla sen sallitun kaksi yötä. Paikalla kävi paljon väkeä, etenkin valokuvaajia, sillä Riisitunturi ja etenkin Riisin autiotupa on suosittua kohde mm. revontulia ja muutoin tunturimaisemia kuvaaville henkilöille. Kävimme monta kiehtovaa keskustelua muiden retkeilijöiden kanssa ja kuulimme mm. kuuluisan luontokuvaajan ajatuksia valokuvausharrastuksen aloittamisesta. Jotkin ulkoilijat tulivat tuvalle vain lämmittelymielessä ja extriimeimmät henkilöt taisivat saapua tuvalle n. klo 21.30, käydä nukkumaan napakalle laverialustalle vilttien alle klo 22.00, herätäkseen taas puolilta öin lähteäkseen ulos valokuvaamaan. Kuulin että eräs sankari viihtyi jollakin konstilla peräti koko yön taivasalla kameransa kanssa, koska tuvalle lämmittelemään hän tuli vasta aamukahvien aikaan kahdeksan tienoilla. Miten hän onnistui valokuvaamaan koko yön palelluttamatta varpaitaan, sormiaan, päätään tai muita ruumiinosia jäi minulle arvoitukseksi.

Riisitunturin huipulla
Kaksi pipoa päässä. Liikkuessa lämmin, mutta Riisitunturin huipulla oli tuulista.

Pelkäsin että tuvassa olisi kylmä yöpyä, mutta yön hämärinä tunteina kun kamiina oli posottanut lämpöä tupaan jo hetken, oli kolmen vuoden ajan untuvapussin (Marmot Angelfire, luottokumppani) kanssa varsin lämmin nukkua. Ulkona oli pakkasta siloin noin -16c. Muita erityisvarusteita minulla ei ollut matkassa. Sorelin Caribou -saappaat olivat jalassa lumikenkäillessä, mutta pakkasenkestolupauksista huolimatta (lupaavat lämpöä jopa -40c keleille), omat varpaani hieman jäätyivät. Voi olla että 38 jalkaan olisi pitänyt ostaa vielä isommat popot, kuin nuo 38 ja 2/3 -sorelit jotka minulla nyt on. Ulkoiluvaatteita testasin mallia kuoret ja monet kerrokset niitten alla. Vaellushousut ja 2x lämpökalsarit toimivat muuten hyvin, mutta pakarathan tuossa touhussa aina jäätyy. Yläkroppaa peittämässä oli mm. merinokerraston paita (jonka päällä taisi olla myös toinen ohut merinoneule), paksumpi merinoneule, stadiumin kevyt höyhentakki ja Marmotin Speed Light Gore-Tex takki Pro-Shell -kalvolla.

Seuraavaksi tarkoitukseni on perehtyä talviretkeilyyn vähän syvemmin.

5 thoughts on “Talviretkeilyä aloittelijalle

Add yours

  1. Tuo on jo hyvä alku talviretkeilyyn perehtymiselle :) Suosittelen myös Ankarat Avotunturit -johdatuskurssia (http://www.avotunturit.fi/johdatus/) yhtenä askeleena perehtymisessä. Vaikka kurssi ei ihan halpa ole, saa sieltä mukaansa niin hyvät perustaidot, että kurssi on mielestäni hintansa arvoinen. Blogissani on tammikuussa 2015 kirjoittamani kertomus omasta osallistumisestani tuollaiselle kurssille. Sen käytyäni tiesin, millaiset varusteet haluan itselleni hankkia ja nyt, kun ne on hankittu, voin turvallisin mielin lähteä telttailemaan kovemmallakin pakkasella ja vaativampaankin maastoon.

    1. Tuo varustepuoli on kyllä kiehtova asia. Itse kävin nyt jo kaksi vuotta sitten LJK:n järjestämän viikonloppukurssin talvivaeltamiseen liittyen. Perehdyttiin ensin kattavasti varustepuoleen ja käytännön asioihin esitelmien kera ja vedettiin sitten ahkioita Emäsalon jäillä. Yövytyiin teltoissa jäällä ja harjoiteltiin keitinlaatikkojen käyttöä. Viikonloppu oli loistava, haastavaa on se että asiat eivät jää mieleen jos niitä ei itse vie käytäntöön asti tai opeta jollekin toiselle. :) Taidan siis käydä kertaamassa asiaa mm. sinun loistavassa blogissasi. Kiitos vinkistä!

  2. Kivoja retkikuvia! En yhtään ihmettele, että Riisitunturi on kuvaajien suosiossa. Noissa maisemissa pystyisi tekemään pidemmänkin talvivaelluksen, jos reissua jatkaa viereiselle Karitunturin alueelle. Autiotupia ja laavuja on sopivien päivämatkojen välein. Vielä on jäänyt toteuttamatta, vaikka suunnitelmia on jo kartalla asti.

    1. Kiitos kommentista Teemu! :) Tuo Riisitunturi on kyllä kuvankaunis paikka ja ansaitsee vähintään toisen visiitin tulevaisuudessa. Kun tätä kokemusta kertyy lisää olisi hienoa lähteä vaikka juuri tuollaiselle kuvailemasi tyyppiselle talvivaellukselle.

      Viime visiitillä harmitti paljon ettei minulla ollut kunnollista kameraa, nämä retkikuvat on otettu silloisella peruslumiallani. Pääsin reissun aikana näkemään myös elämäni ensimmäiset revontulet. Niitä ei enää lumia ikuistanut. :) Sen viikonlopun ajan seurasin muiden valokuvaajien innostusta ja pyysin vinkkejä oman järkkärin hankintaan. Viime kesänä toteutinkin pienen haaveen ja hankin oman Olympuksen peilittömän kameran jolla nykyään opettelen kuvaamaan. Tulevaisuudessa voisi sitten lähteä uudestaan Riisitunturille kuvaamaan ne revontulet ja tykkylumiset kuuset.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

WordPress.com.

Ylös ↑

MIRØ HONKANEN

THE BLOG & WEBSITE

Lähierä™

Luonto on lähellä

Polku

Outdoor Life Above the Arctic Circle

huippuretki.fi

Kaupunkilaisneito etsii luontoaan

Home in the Wild

Pictures and stories from the great outdoors.

tapanikunnas.net

Kaupunkilaisneito etsii luontoaan

TIMOANTTALAINEN.COM

Kaupunkilaisneito etsii luontoaan

Retkipaikka

Lähiretkeilyä ja mielenrauhaa

Ylämäki

Kaupunkilaisneito etsii luontoaan

%d bloggers like this: